20.2.2003 julkaistussa kirjassaan Lasse Heikkilä peilaa seikkailuntäyteisen elämänsä käänteitä suhteessa Raamatun tapahtumiin ja opetuksiin. Kirja kuljettaa lukijaansa ympäri maapalloa, Jerusalemin itkumuurilta pohjoiskorealaisen propagandateatterin ja Himalajalle eristäytyneen Bhutanin kuningaskunnan kautta suomalaisen arjen keskelle. Ihmeet eivät ole mahdollisia - muuten ne eivät olisi ihmeitä. Eletyt ajatukset ovat syntyneet tilanteissa, joiden toteutumisen todennäköisyys lähestyy melkein mahdotonta.
Kirja on täynnä syvällistä hengellistä opetusta, joka kannustaa luottamaan Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon.
Kirja löytyy kristillisistä kirjakaupoista ja sen voi tilata myös Lassen nettikioskista.
Kustantaja: Päivä Oy
Hinnat: Kovakantinen 14 e, pokkari 10 e.
Voit antaa kirjasta palautetta yhteystiedot-sivulla.
Katkelma kirjan 11. luvusta:
Syksyllä 1997 olin kuulevinani rukouksessa kehotuksen jättää kalenteri tyhjäksi seuraavan huhtikuun ajaksi. Tottelin. Ajattelin, että Jumalalla on mahdollisesti jotain erityistä varattuna huhtikuulle.
Vuosi vaihtui eikä mitään ilmaantunut. Kun oltiin jo pitkällä maaliskuun puolella, aloin epäillä koko varausta. Lipsuinkin jo, lupauduin parille tuurauskeikalle Via -yhtyeen mukaan. Aivan maaliskuun lopulla sain yllättävän puhelun entiseltä säveltapailuoppilaaltani, josta en ollut kuullut vuosiin. Langan päässä oli laulaja Leo Louhivaara. Hän puhui puoliksi kuiskaten. Hän kertoi saaneensa tilaisuuden lähteä laulamaan hengellisiä lauluja Pohjois-Koreaan ja rukoilleensa eilen junassa säestäjää mukaansa. Rukouksessa Leo sai mieleensä minun nimeni ja soitti. Matkalle lähtöön oli enää pari viikkoa. Lupasin heti. Se oli sittenkin Jumalan ääni, joka kehotti pitämään huhtikuun auki.
Kyseessä oli April Spring Friendship Art Festival, joka kokosi Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pyongyangiin kahdeksi viikoksi 800 muusikkoa, tanssijaa ja sirkustaiteilijaa 50 eri maasta. Ovet Leolle olivat avautuneet elämäntaiteilija Lauri Jakkilan avulla, jolla oli Pohjois-Koreassa kansainvälisen suurmiehen maine.
En tiennyt minne olin menossa. Totuus kuoriutui auki minuutti minuutilta. Lento Moskovasta Pyongyangiin oli 4 tuntia myöhässä, mutta meitä oli kentällä vastassa satojen värikkäästi pukeutuneiden, huiskuttavien, väkinäisesti hymyilevien korealaisten joukko. Meidät pakattiin busseihin, joissa jokaiselle jaettiin kukkalaitteet. Bussit ajoivat suoraan valtavan kokoiselle Kim Il Sungin patsaalle ja meitä neuvottiin laskemaan kukin kukkalaitteemme patsaan juurelle toimittajien armeijan tallentaessa tilanteen. Ilmassa oli omituinen tuoksu, joka sai vedet nousemaan silmiin.
Muiden ajatuksia kirjasta
"Olen pitkään miettinyt, mitä antaisin veljelleni lahjaksi, kun hän täyttää 70 vuotta. Olin sunnuntaina Markun rukoiltavana ja sieltä kun horjuen kävelin pois, käännyin siinä ulosmenorampilla takaisin ja ajattelin, että se on vain 10 euroa, jos en mä nyt osta sitä, niin en koskaan tiedä, olisiko kirja hyvä vai huono. Kun ajelin kotiinpäin, ajattelin taas kerran tätä hengellistä sanastoa "Isästä ja veljistä". Minun isoveljeni sortivat minua lapsena - ei kylläkään hän, joka täyttää vuosia - ja seurakunnassa kaikilla tuntui olevan sama ote. Ymmärsin kyllä, että tarkoitit oikeaa veljeyttä, mutta sitä kokee niin harvoin, että se tuntui kliseeltä.
Ajattelin, että olinpa puijannut veljelleni sinun nimmarisi, mutta halusin tietenkin lukea, minkälaista kirjaa olin lahjoittamassa. Yritin varovasti ja nuhraamatta lukea. Niin vain kävi, että yhdellä istumalla sen luin. Kun kommentoin sitä vaimolleni, murruin itkuun. Minua on sen verran lujaa lyöty (80-luvulla tietenkin) täällä eräässä pirkanmaalaisessa helluntaiseurakunnassa (ei Nokialla, jossa asun nyt), että en tiedä, kuinka ikinä toivun. Mutta juuri siinä se veljeys tuntui. Kiitos, Lasse, sydämeni pohjasta kiitän. Tunsin ihan oikeaa veljeyttä, vaikka meillä ei inhimillisesti katsoen olekaan ehkä paljon yhteistä. (Esim. en ole musiikki-ihminen, en välitä paljon politiikasta ym.)"
Nimim. "Usko"
Takaisin