Sample Sidebar Module

This is a sample module published to the sidebar_top position, using the -sidebar module class suffix. There is also a sidebar_bottom position below the menu.

Sample Sidebar Module

This is a sample module published to the sidebar_bottom position, using the -sidebar module class suffix. There is also a sidebar_top position below the search.
Haastattelu
Menu

iacf5aLasse Heikkilän musiikki liittyy suurelta osin ns. crossover-trendiin, missä eri genreistä ja traditioista tutut elementit sulautuvat toisiinsa synnyttäen omintakeisia yhdistelmiä. Lasse Heikkilän kypsemmän iän tuotannossa crossover on säilynyt, mutta kansanmusiikkivaikutteet ja etniset sävyt ovat nousseet merkittävään rooliin. Seuraavassa säveltäjä kertoo itse, miten tähän on tultu.

Tunnistan ja tunnustan tuon crossover -taipumukseni. Se on ollut alusta asti niin. Kouluvuosina 70-luvulla Kangasalla soitin tanssibändissä ja jazz-triossa bassoa, viihdeorkesterissa selloa ja torvisoittokunnassa rumpuja. Kerran tuurasin pelimanniryhmässä kontrabasistia ja yhden rock-yhtyeen Tanskan keikalla sähkökitaristia. Iltatöissäni Tampereen teatterissa soitin akustista kitaraa. Kun lisätään tähän klassiset pianotunnit ja Tampereen kaupunginorkesterin konserttien kuunteleminen, niin olihan siinä virikkeitä joka lähtöön.

gp2Ensimmäinen laajempaa julkisuutta saavuttanut yhtyeesi, 80-luvun komeetta Gospel Power ei kuitenkaan kuulosta miltään mainitsemistasi. Kriitikotkin vertasivat sitä amerikkalaisiin fuusio- ja AOR-rockin tekijöihin.

Aivan, se oli tavallaan imagojuttu amerikkalaisuutta ihannoivalla 80-luvulla, mutta myös kuuntelumieltymysten seurausta. Kuuntelin tuolloin enimmäkseen amerikkalaista ns. ”valkoista gospelia” ja fuusiojazzia, sellaisia säveltäjiä kuin Michael Omartian, Andrae Crouch ja Herbie Hancock. Nämä sitten vaikuttivat eniten siihen, mitä tuli tehtyä. Soittajakaverit innostuivat jossain vaiheessa tolkuttomasti Toto -yhtyeestä, ja kyllähän se kuuluu selvästi Gospel Powerin myöhemmässä tuotannossa. Yksin en ehkä olisi vienyt sitä niin rokahtavaan suuntaan, mutta toisaalta nuoruus, halu sanoa asiat vahvasti ja mieliinpainuvasti, suurten yleisöjen tavoitteleminen ja nuorten maailmanparantajien naiivius kanavoituivat parhaiten juuri tuollaisen vahvan rytmiikan ja ison energian kautta.

Gospel Powerin musiikissa kuuluu kuitenkin paljon progressiivisia elementtejä, kuten asymmetristä rytmiikkaa ja varsin persoonallisia harmonioita.

Näinhän se on, ja jos en olisi joutunut tasapainottamaan omia mieltymyksiäni bändin jäsenten ambitioilla ja yleisön odotuksilla, se olisi jossain kohtaa saattanut karata turhan progeksi.

Opiskelit klassista musiikkia konservatoriossa. Miten se vaikutti tuon ajan sävellystuotantoosi?

Varmaan eniten juuri tuohon harmoniaosastoon. Suojatie-musikaalissa 1988 yhdistin Gospel Powerin bändisoundiin orkesterisoittimia ja klassisen musiikin tyyppistä teemankehittelyä. Siinä olisi ollut aikuistumisen paikka, mutta bändi hajosi ennen vuosikymmenen vaihtumista. Opiskelupaikka vaihtui Helsinkiin ja tuli aika paljon tuota äänitetuotantopuolta mukaan kuvioon. Tein sovituksia ja kirjoitin laulujakin eri artistien tarpeisiin. Siinä joutui entistä enemmän lähestymään musiikin tekemistä enemmän yleisön odotusten näkökulmasta ja oppi hirvittävän paljon kokeneilta ammattilaisilta.


Tuossa vaiheessako myös klassinen musiikki alkoi vaikuttaa sävellystyöhösi? 

No ei oikeastaan klassinen musiikki, mutta orkesterin sointi kyllä viehätti. Simon Kyreneläinen -musikaalissa 90-luvun alussa kirjoitin suurimman osan musiikista kamariorkesterityyppiselle kokoonpanolle, jossa kylläkin oli myös komppisektio sykkimässä suunnilleen joka toisessa laulussa. Taidemusiikkiahan se ei ollut, vaan viihdettä. Isäni Ilkka Heikkilän johtamassa viihdeorkesterissa sellon kanssa istutut vuodet oli siinä suurempi vaikuttaja kuin klassinen musiikki. Isä koulutti siinä vaiheessa minut myös kirjoittamaan orkesterille. Minä imin orkestraaliset inspiraationi enemmän amerikkalaisista elokuvista ja musikaaleista kuin Sibelius-Akatemiasta. Siihen aikaan tonaalinen musiikki oli joillekin akatemian opettajille ilmeisen triviaalia.

Simon Kyreneläisen jälkeen jatkoin orkesterisoitinten käyttöä Sons de la Vie  –yhtyeen kanssa. Siinä oli kevyellä kädellä soittava komppiosasto ja kunnon jousisektio. Välillä vähän saksofoniakin.

Sons de la Vie toi suomalaiseen hengelliseen rytmimusiikkiin uuden tuulahduksen, ja yhtye oli hyvin suosittu.  VIDEO  Lähdit siinä jatsin suuntaan, mutta tuo kausi taisi jäädä lyhyeksi.

klimenkoTotta. Valmistuin Sibelius-akatemiasta 1994 ja etsin kunnon irtiottoa. Olin ollut edellisenä vuonna pianistina Viktor Klimenkon Japanin ja Australian kiertueilla ja Australia tuntui riittävän etäiseltä paikalta. Sinne lähdin heti, kun sain lopputyöni valmiiksi. Matka oli monin tavoin merkittävä, mutta taiteilijanäkökulmasta erityisen suunnanmuutoksen paikka.

Mikä muuttui?


Löysin itsestäni suomalaisen miehen. Olin puoli vuotta hyvin kansainvälisissä piireissä ainoana suomalaisena. Ymmärsin, että vaikka oppisin kuinka hyvin apinoimaan amerikkalaisia esikuvia, sillä ladulla tulisin aina olemaan perässähiihtäjä. Voin olla ”ykkönen” ainoastaan omana itsenäni. Siitä alkoi kokonaan uusi vaihe elämässä. Matkustin paljon Aasiassa, mutta en enää juurettomana, vaan oma suomalainen identiteettini oli vahvistunut.

bndifiilisOlet kirjoittanut tästä elämänvaiheesta paljon kirjassasi "Elettyjä ajatuksia". Tämä myös kuuluu 90-luvun lopun musiikissasi. Suomalainen messu oli jotain aivan muuta kuin yleisö oli tottunut sinulta kuulemaan. Johtuuko tämä siitä suomalaisen miehen löytymisestä oman puseron sisältä?

Vain ja ainoastaan. En ole koskaan jaksanut kuunnella suomalaista pelimannimusiikkia, vaikka muistan lapsena liikuttuneeni joistakin kansansävelmistä.  Mutta halusin löytää kotiseutuni äänen. Vietin paljon aikaa yksikseni luonnossa ja kuuntelin, millaista musiikkia se minusta houkuttelee esiin. Ja kun se alkoi tulla, se tuli sitten sellaisena kansanlaulun tapaisena.

Se mahtoi tuntua hyvältä?

Ennemminkin hävetti. Ensimmäinen Suomalaiseen messuun päätynyt laulu oli ”Laulu Suomelle”. Tuntui akateemisen koulutuksen saaneelta suorastaan taiteelliselta itsemurhalta kirjoittaa venäläisvaikutteista humppaa. Mutta kun annoin musiikin tulla sellaisena kuin se tuli, niin se tuli. Joku pato siinä murtui ja suomalaiselta kuulostavia lauluja tuli sitten aika paljon, monet itkun kanssa.

Laulu Suomelle löytyy nyt monesta laulukokoelmasta ja Suomalaisesta messusta tuli nopeasti kestosuosikki. Montako kertaa sitä on tähän mennessä esitetty?

Valkia-ryhmän kanssa esitimme sen noin 250 kertaa, mutta monenlaisia paikallisversioita näyttää olevan melkein viikoittain jossakin puolella Suomea. Kuka niitä ehtii laskemaan…

jippiikuoroisoSuomalaisen Messun jälkeen sävelsit paljon lastenmusiikkia, Jippii-lauluja, jotka eivät kuulosta erityisen suomalaisilta.

Eivätkö? No hyvä. Ne ovat lähetystyöteemaisia, eli jonkinlainen globaali sointi onkin niille eduksi. Jippiin kanssa tehtiin myös Mostokin ihme  –musikaali, jossa sain tilaisuuden ottaa musiikkiin mukaan orientaalisia  elementtejä.

Opiskelitko tai tutkitko Aasian musiikkia Mostokin ihmettä varten? 

En. Olen viettänyt yhteensä vuoden elämästäni Kaukoidässä, soundit ja rytmit olivat jo valmiiksi veressä. Itse sävellystyöstä tein kyllä suuren osan Aasiassa, haistelin tuoksuja jeepin takapenkillä ja hyräilin teemoja sanelukoneeseen. Sävelsin Mostokin Ihmettä myös Pohjois-Koreassa, mutta siellä ihan perinteisesti nuottipaperille hotellihuoneessani.

Lasse 1997Samaan aikaan työstit bändisi Robinson Crewn kanssa popimpaa materiaalia.

Ne tuli tehtyä enimmäkseen jo Autraliassa v.95, mutta levylle ja keikoille niiden kanssa päästiin vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla.

RobinsonCrewJapanKävitte Japanissa asti soittamassa legendaarisilla rock-klubeilla.

Kyllä, mutta sinne ei menty omalla maineella. Teimme levyn  ”Japanin johnlennonin”, Chu Kosakan kanssa. Hän on iso nimi siellä.

Robinson Crewssa lauloit myös sooloja, mikä taitaa olla ainoa solistirooli Gospel Powerin alkuaikoja lukuunottamatta?


Näin on.Se ei ole ollenkaan luonteva rooli minulle. Tykkään kompata.

Robonson Crewn ohjelmisto oli enemmän yhteiskunnallista, ei pelkästään hengellistä, jollaista sinulta on totuttu kuulemaan.

Se, mitä yleisesti tarkoitetaan musiikin hengellisyydellä, liittyy käyttökontekstiin eikä itse musiikkiin. Minusta hyvän musiikin äärellä ollaan aina maan ja taivaan välimaastossa ja koitetaan pitää tuntumaa kumpaankin.

SAILA FinlandTällä vuosituhannella olet säveltänyt aika monta musikaalia, mutta pitkäikäisin projektisi on ollut Suomen ulkopuolellakin menestynyt Saila Seurujärvi Trio.

Sailan kanssa on ollut mahtavaa jatkaa sitä etnis-akustista löytöretkeä, joka alkoi Suomalaisen messun yhteydessä. Sailan musiikki ei oikeastaan ole sillä tavalla pelimannisävyistä kuin Suomalainen messu, pikemminkin etnosävyistä poppia, mutta samaa maanläheisyyttä siinä on. Eikös muuten ole erikoista, että mitä suomalaisempia ollaan, sitä enemmän siitä maailmalla kiinnostutaan.

Lappi on nähtävästi inspiroinut sinua enemmän kuin muu Suomi. Seuraava messukin oli sitten Tunturimessu.

Revontulten alla muusikotKyllä se näin on, että Lappi inspiroi edelleen. Ne maisemat yksinkertaisesti alkavat soida. Viimeisin musikaalini  ”Revontulten alla” pyrki kaivautumaan vielä paljon syvemmälle suomalaisuuteen ja Lapin erämaissa siihen voi ottaa tuntumaa siihen, miten ihmiset kauan sitten pärjäsivät Suomenniemellä talvisin ennen sähköä ja muita mukavuuksia. Päästäkseni muinaisten suomalaisten pään sisään hankin jouhikon ja yritin etsiä sielustani jotain resonanssia sen karulle soinnille. En muutakaan keksinyt kuin että se on ollut jonkinlainen mentaalinen pakopaikka, jossa kylmä, nälkä ja pimeän pelko unohtuvat. Aika paljon saikin sitten jouhikko musikaalissa tilaa, ja aion säveltää sille jatkossakin. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt tiivistä musiikkiyhteistyötä saamelaisten lauluntekijöiden ja joikaajien kanssa, ja se on mielenkiintoinen osa tätä samaa tutkimusmatkaa.

Vieläkö ”Revontulten alla” –musikaalia esitetään?

Toivon niin, ja suunnitelmat ovat paperilla joululle 2016. Mutta sehän ei riipu yksin minusta.

Mitä seuraavaksi ja mistä ammennat tulevien teosten inspiraation?

Ehkä nyt tekeillä olevan teoksen nimi vastaa tuohon nasevimmin. Se on METSÄ. Etnoa ja kansallisromantiikkaa. Sävellän myös kahta näyttämöteosta. Mikkeliin on tulossa suomalaiskansallista ja Iisalmeen orientaalia musiikkia. Kaikki nämä valmistunevat 2017, samoin Suomalaisen Messun juhlaversio.

Metsmainoscompr
Kuva "Metsän" edeltäjän, "Metsän poika" -teoksen esityksestä Kuusankoskitalosta 2015.

Siitä tuleekin säveltäjälle melkoinen ruuhkavuosi. Milloin Gospel Power tekee comebackin?

Ehkä sitten kun ollaan riittävän vanhoja. Nyt katsotaan vielä terävästi eteenpäin.